Kaikki kirjoittaa nykyään blogeja. Niitä löytyy jos vaikka mistä aiheesta. Mä en ole koskaan ollut mikään päiväkirjan kirjoittaja, enkä ole näin ollen ymmärtänyt koko blogien olemassaolon ideaa. Onko ideana se, että haluaa jakaa ajatukset ja tunteensa koko maailman kanssa? Kuka näitä sitten näkee ja mistä löytää? Sitä teknistä puolta mä en ehkä ihan ymmärrä, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta tässä elämässä on tullut muutkin asiat opittua, joten mä nyt sitten kokeilen tätäkin. Menee kirjoitukset sitte omaksi iloksi tai muitten luettavaksi, ihan se ja sama.

Mä olin juuri kurssilla. Sellasella, jossa yhtenä aiheena oli elämänkaari. Minä, joka olen vähiten visuaalinen ja luova ihminen ikinä, olin mukana määrittelemässä millainen on elämänkaari. Oli tosi vaikea päästä alkuun siinä ryhmätehtävässä, koska mä kapinoin heti alkuun sitä, että miks sen pitää olla kaari? Mikä vitun kaari? Tarkottaako se niinku sitä, että elämä on nousujohteista silloin kun olet lapsi, nuori, aikuinen... sitten saavutat jonkun keskivaiheen elämässä ja sen jälkeen kaikki onkin pelkkää alamäkeä? Aika masentava ajatus. Eli miksi siitä pitää piirtää kaari? Miks sen nimi on elämänkaari? Eikö se vois olla elämän ympyrä? Paljon mielekkäämpi ajatus... niinkuin että vaippaikäisestä lähdetään liikkeelle ja vaippaikäiseksi päädytään ennen monttuun sukeltamista. Tai viiva, jana, suora. Voishan sen piirtää nousevana janana. Että niinkuin taivaaseen ollaan menossa loppupeleissä... tai kuka siihen nyt uskoo. Tällä kertaa en puutu tuohon uskon asiaan, mutta ajatuksena ylämäki olisi mieluisampi kuin alamäki elämänkaarta määriteltäessä.

No, kurssikaverit ystävällisesti lievittivät tuskaani antamalla minun piirtää sellaisen loivan kaaren, ettei alamäki olisi niin jyrkän näköinen. Edelleen taistelen alamäkiajatusta vastaan, mutta tehty mikä tehty. Piirsin kaaren ja päästiin tehtävän alkuun. Laitettiin siihen syntymästä kuolemaan eri vaiheet; lapsuus, nuoruus, aikuisuus, keski-ikä... ja sitten mentiin sinne alamäen puolelle; vanhuus, kuolema. Mitäs helvettiä? Ettäkö keski-ikäisenä ollaan siellä elämänkaaren huipulla ja sitten odotellaan vaan kuolemaa? Kurssitoverit keksivät iloisia asioita; oma elämä, aikaa itselle, lapsenlapset, matkustelu... ja mulla pyöri vaan mielessä että voi perkele, kohta alkaa ovesta lappaa lapsenlapsia. Just kun olet omista päässy eroon, niin ne alkaa lisääntyä ja tuovat sitten jälkikasvuaan "mummille" hoitoon. Missä välissä siinä sitten sitä omaa elämää vietät? Missä välissä matkustelet? Kuitenkin olet vielä työelämässä, duunissa 8-16 joka arkipäivä... jos siis kunto kestää. Ja jos se ei kestä niin sitten sä lahoat vaivaisena kotona, etkä pysyt matkustelemaan. Onko se oma laatuaika sitten sitä, että kudot sukkaa lapsenlapsilaumallesi ja kun niillä kaikilla on jo kaapit täynnä villasukkia, kudot niitä sitten myyjäisiin ja kylmistä varpaista kärsiville lapsille ympäri maailmaa? En mä osaa kutoa edes kantapäätä!

Miksi se oma elämä tulee vasta siellä seniori-iässä? Eikö sitä pitäisi elää tässä samalla? Ihan koko ajan? Ei sitä välttämättä pysty villeimpiä haaveitaan toteuttamaan, mutta pitäisihän sitä osata nauttia jokaisesta päivästä, siitä tavallisesta arjesta, löytää ne ilot pienistä asioista, hetkistä, joita elät. Ihan vaan siksi, että elät ja olet tehnyt omat valintasi, miksi elämäsi on juuri sellaista kuin se on.

No, saatiin me se tehtävä tehtyä, siihen kuolemaan asti. Siihen se elämänkaari päättyi... enkä viitsinyt enää kurssikavereiden kauhuksi alkaa vääntää siitä, päättyykö vai eikö pääty ja mistä me sitäkään tiedetään. Olisin halunnut siihen kaareen pienen hännän, joka olisi noussut uudestaan ylöspäin, mutta annoin olla... Tuloksena oli elämänkaari, jollaiseksi se kai yleisesti ottaen käsitetään, normaaliusperiaatteiden mukaisesti. Enkä mä oikeasti usko, että kenelläkään se niin simppelisti menisi. Jokaisen elämä on omansa näköinen, tapahtumat ja sisältö erilainen, mutta ikään sä et voi vaikuttaa. Aika jyrää eteenpäin tasaisesti ja varmasti, ja jossain vaiheessa se loppuu. Elä siis elämäsi siten, että voit olla siihen tyytyväinen. Ei se tarvitse Amatzonin seikkailumatkoja tai aavikkosafareita ollakseen tyydyttävää elämää. Se voi olla aikaa rakkaitten kanssa, hyvä leffa, suklaalevy ja lasi viiniä tai se voi olla tasojen suorittamista Candy crahsissa... mikä kenellekin iloa tuottaa. Nauti elämästäsi.

Blogineitsyys on nyt korkattu. Myöhemmin lisää.